10Mila (29/04/2017)
Kategoria: Kilpailut
K-1: pidin ihan hyvää vauhtia läpi rastivälin ja ohitin monia joukkueita. Kaikki joukkueet tuntuivat menevän aika samaa ränniä pitkin kohti A-hajontaa. Suon kohdalla (merkintä) poikkesin muusta porukasta ja lähdin yksin rastiani kohden. Kaikki veti enemmän ja vähemmän kohti toista hajontaa. Rastinoton jälkeen sain jatkaa yksinäistä työskentelyä seuraavankin välin. Näin koko ajan lamppuja mutta mitkään niistä eivät olleet varsinaisesti reitilläni tai millään tapaa hyödyksi.

2-3: Toistamiseen samanlainen tilanne. Koko porukka ryskii rinnettä ylös yhtenä letkana. Olin jo ennen suota tiedostanut että välin voisi iskeä suorempaankin, mutta napsin selkiä mielummin kiinni pitäen suunnistuksen agressiivisena. Vastarinteessä (merkki) päätin viimeistään lähteä työntämään rastiani kohti ja jälleen yksin. Edellä ei ollut ketään, eikä kukaan seurannut. Rastia lähestyessäni sieltä ei edes poikennut valoja pois, vaan kaikki muut olivat enemmän oikealla puolellani. Hallitusti lipulle ja lähdin iskemään taas letkaa kiinni.

7-8: Tiedostin rastioton olevan hankala. Olin päässyt hetki sitten irti muusta porukasta ja olin nyt yksin ja edessä oli näkynyt hetki sitten lamppu melko kaukana. Linjalla tarkka sijainti, jota seurasi eteneminen soistuvan päähän. Tämän jälkeen suunnitelmana oli kulkea mäen tyvessä kunnes mäki alkaa kääntämään ja jyrkänteiden tukemana rastille. En missään vaiheessa havainnut mäen taittoa ja loppumatkasta (merkin jälkeen) en tiennyt tarkkaan missä etenin. Nousin vähän liian ylös samanlaiseen paikkaan ja kuumotus kasvoi kun en tullutkaan rastille. Hieman edestakaista pyörimistä mutta rauhoitin paikoilleni nopeasti havainnoidakseni ympäristöä. Tosi nopeasti tiesin mitä ympärillä oli. Tässä vaiheessa pari lamppua tuli omalta rastiltani, mutta en sännännyt vielä sinne suoraan vaan halusin rauhoittaa tilanteen. Käänsin lipulle ja huomaan Villen tulevan samaan aikaan rastille. Ville huutaa mulle rastille:" KR on tossa edessä!" Pääsin rastilta heti Asikaisen imuun, jossa menin seuraavat lyhyet välit. Seuraavilla väleillä tasapainottelin havainnoinnin ja koodien tarkastamisen välillä. Olin päättänyt tarkastavani koodin kerrankin suurviestissä jokaisella rastilla (mitä en yleensä koskaan tee) ja suunnistus meinasi jäädä jalkoihin. Massiivisen kartan pyörittely ja koodien tarkastaminen oli 8.rastia lukuunottamatta huomattavasti vaikeampaa, kuin muiden radan siihen astisten rastien löytäminen. 8.rastista vielä sen verran että väli olisi pitänyt toteuttaa yläkautta, jolloin eteneminen olisi ollut paljon hallitumpaa ja varmempaa.

11-12: Ajoimme muutaman joukkueen kiinni lyhyillä väleillä ja nämä jäivät hieman tukkeeksi eteeni Asikaisen vetäessä letkaa. Päätin vetää alkumatkan nauttien kyydistä ja katsoin jo kartalta kohdan missä vaiheessa on pakko alkaa olla itse aktiivisempi suunnistuksen suhteen (merkki). Jatkuvasti vilkuilin letkan kärkeen ettei KR pääse karkaamaan. Tiedostin hajonnan mahdollisuuden vaikeannäköisellä alueella ja viimeisen kolmanneksen suunnistin tehden täysin omaa työtä. Vauhtini hiljeni vähän ja annoin muiden mennä hieman etuviistossa omia teitään. Rastinotto oli hallittu ja lipulle tullessani pystyin hyppäämään samaiseen letkaan hännänpitäjäksi, niinkuin olin hetkeä aikaisemminkin ollut. Olin saanut hieman rauhoitettua lyhyiden välejen tuomaa kiireentuntua ja hallitsin taas tilannetta paremmin.

18-19: Suuri letka oli hajonnut hetkeä aikaisemmin hajontojen vuoksi ja etenin parin suunnistajan kanssa nyt kolmistaan, mutta samalla samaan suuntaan eteni muitakin suunnistajia sivussa. Kaaduin heti ensimmäiseen suohon rikkoen kompassini. Huomasin mäen päällä (ensimmäinen merkki) kompassini olevan halki ja aloin kaivamaan varakompassia perstaskusta. Kompassin kaivamisessa meni todella kauan, enkä meinannut saada sitä millään housuista. Hermostuin todella paljon tilanteesta, sillä ymmärsin etten lukenut karttaa pitkään aikaan ja vedin vain edessä olleiden kavereiden imussa. Pian edessämme oli paljon ihmisiä nuotion äärellä (toinen merkki) seuraamassa kilpailua. Edessä olleet kaverit menivät hämilleen tästä, mikä ei helpottanut yhtään omaa oloani. Jatkoimme matkaa ja sain vihdoin kompassin käteeni. Koitin alkaa lukea itseäni kartalle ja etenin edelleen kavereiden imussa. Noustuemme taas yhdelle harjanteelle (kolmas merkki), kavereilta loppui menohalut ja kartat levisivät. Itselläni oli sellainen perstuntuma, että olimme juuri tulleet ehkä jonkin suon yli ja saattaisimme olla jopa rastimäessä. Tein pienen sivuttaisliikkeen harjanteella, jonka jälkeen lähdin yhä etenemään sillä muita suunnistajia kulki ohitseni edelleen jatkaen matkaa. Näin edessäni tiputtavan aika paljon ja aavistin olevani jyrkänteiden reunalla, mistä käänsin takaisin kohti rastiani. Lähdin nousemaan oikeaan notkoon, mutta usko loppui kesken ja lähdin takaisin kohti jyrkänteitä muiden suunnistajien mukana. Nyt sain vihdoin itseni kartalle mennessäni muiden mukana jo seuraavalle rastille ja tiesin olleeni äsken jo todella lähellä omaa lippuani. Palasin siis jälleen samaan notkoon ja tällä kertaa hieman ylemmäs lipulle asti. Kyllä vitutti ja kovaa.
Näytä kommentit (0)
 
10Mila (29/04/2017) 10Mila (29/04/2017)